Viisi vuotta sitten tapahtui jotain, mitä en ollut osannut odottaa.

Korona oli pahimmillaan, elin kahden pienen lapsen kanssa intensiivistä lapsiperhearkea, ja ajattelin, että juuri nyt ei ainakaan ole oikea hetki perustaa omaa tilaa. Mutta kun menimme yhdessä Heinin kanssa katsomaan Alppitalossa vapautunutta työtilaa, tiesin heti: tässä se on.

Tila, josta olimme pitkään haaveilleet.

Paikka, jossa taide, kehollisuus, opettaminen voisivat kohdata. Tila, jossa olisi mahdollista pysähtyä, jakaa ajatuksia, tutkia liikettä ja rakentaa yhdessä hieman hengittävämpää ja elävämpää maailmaa.

Kun aloimme rakentaa Virgiiniaa viisi vuotta sitten, ajattelimme sitä enemmän ekosysteeminä kuin yrityksenä. Puhuimme rihmastosta, monimuotoisuudesta ja hitaasta kasvusta – siitä, että merkityksellinen kasvu syntyy suhteissa, ei kiireessä.

Virgiinia ei olekaan kasvanut suoraviivaisesti. Se on saanut muotoutua omaan tahtiinsa, kuten metsä kasvaa – hitaasti, kerros kerrokselta, erilaisten aikojen mukana, erilaisten tekijöiden kautta. Kaikkein tärkein kasvu ei aina näy ulospäin.

Alusta asti toiveeni ei ollut rakentaa nopeasti kasvavaa yritystä, vaan paikka, jossa erilaiset ihmiset, menetelmät ja näkökulmat voisivat kohdata. Tila, jonka ei tarvitse olla yhdenlainen tai helposti määriteltävä, vaan joka saa säilyttää monimuotoisuutensa.

Tänä päivänä Virgiinia on yhteisö, jossa työskentelee eri alojen ammattilaisia kehollisuuden, taiteen, hyvinvoinnin ja somatiikan parissa. Jokainen tuo mukanaan oman kokemuksensa, osaamisensa ja tapansa kohdata ihminen. Juuri näiden erilaisten lähestymistapojen kohtaamisesta syntyy jotain, mitä kukaan ei voisi rakentaa yksin.

Ehkä juuri siksi ekosysteemi tuntuu niin osuvalta vertauskuvalta - me ihmiset kasvamme suhteissa – toisiimme, itseemme ja ympäröivään luontoon.

Virgiinia on tila kohtaamisille. Paikka, jossa voi kohdata itsensä, toisen ja oman lähimmän luontonsa – kehon. Kehollisuuden äärellä harjoittelemme kuuntelemista, läsnäoloa ja sitä, että myös keskeneräisyys saa olla olemassa. Kun turvallisuuden tunne vahvistuu, voi tuntematon herättää pelon sijaan uteliaisuutta. Ehkä juuri siellä, missä emme vielä tiedä kaikkea, voi odottaa jotain missä elää toivo.

Tänä vuonna juhlimme Virgiinian viisivuotista matkaa teemalla Liike ja luonto. Viikon aikana tutkimme erilaisia tapoja olla suhteessa kehoon, toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan – liikkeen, hoitojen, työpajojen ja yhdessäolon kautta.

Lämpimästi tervetuloa juhlimaan kanssamme 11.–20.8. Virgiiniaan.

Toivon, että löydät ohjelmasta hetken, joka kutsuu juuri sinua.